Tietoa salanimistä

Toivo Kärki, kuten monet muutkin tuotteliaat musiikintekijät, käytti paljon salanimiä. Näin etenkin 1950-luvulla, kun hänen omalla nimellään oli huono kaiku. Nykyään ei salanimien käytölle ole enää perusteita, jonka vuoksi suositellaan oikean nimen käyttämistä kaikissa yhteyksissä. Oma mielenkiintonsa salanimillä kuitenkin on, ja esiintyväthän ne edelleen levyluetteloissa ja alkuperäisissä nuoteissa ja levyissä.

Matti Metsä
Muutamalla vuonna 1942 Columbia-merkille levytetyllä kappaleella, esim. Hopeakengät

Sulo Sointu
Muutamalla vuonna 1942 Columbia-merkille levytetyllä kappaleella, esim. Palmikkopää

Vesa Lehti
Parilla vuonna 1942 Columbia-merkille levytetyllä kappaleella, joista kumpikaan ei ilmestynyt, esim. Kyllä minä voin sinut unhoittaa

Vasara
Tällä nimimerkillä Kärki osallistui vuoden 1943 eräisiin kuorosävellyskilpailuihin, esim. kappaleella Siniristimarssi. Ei ollut siis varsinainen salanimi, mutta joutui jostakin syystä Teostoon sellaisena.

Esko Tuulimäki
Esiintyy vuoden 1946 kappaleilla Ilta saaristossa, Kesäyön valssi, Hawaiin mun aatokseni vie sekä vuoden 1949 kappaleella Tähdenlento. Kesäyön valssin alkuperäisnuotissa on myös sanoittajana Esko Tuulimäki, mutta tämä on Usko Kemppi.

Kari Aava
Ensimmäisen kerran käytössä vuoden 1948 kappaleella Viivähdä hetkinen (tätä ennen oli ollut joitakin kappaleita, joilla Kari Aava oli ollut sanoittajana, silloin kyseessä oli ollut Helena Eeva tai Auvo Kurvinen). Kärjen eniten käyttämä salanimi, kaikkiaan noin 330 kappaleella. Oli tarkoitettu suomalaiskansallisiin kappaleisiin, ja enimmäkseen näin olikin.

W. Stone
Ensimmäisen kerran käytössä vuoden 1948 kappaleella Päivästä päivään, viimeisen kerran vuoden 1971 kappaleella Pojat on poikia, kaikkiaan 69:llä. Oli tarkoitettu amerikkalaistyylisiin, lähinnä foxtroteihin. Kohtalaisen hyvin näin oli.

Pedro de Punta
Ensimmäisen kerran käytössä vuoden 1949 kappaleella Jää hyvästi Argentiina, viimeisen kerran vuoden 1969 kappaleella Meksikon tyttö, kaikkiaan 59:llä. Oli tarkoitettu eteläamerikkalais-espanjalais -tyylisiin, yleensä tangoihin ja beguineihin. Tämä linja piti eräin poikkeuksin.

Martti Ounamo
Esiintyy 12 vuosien 1951-53 kappaleella, esim. Kulkurin iltatähti. Martti Ounamo oli oikea henkilö, muusikko (pasunisti) ja valokuvaaja. Hänen nimensä käyttö johtui siitä, että Kärki halusi auttaa sairaana olevaa vanhaa soittokaveriaan ja laittoi muutaman sävellyksensä tämän nimiin. Myöhemmin asia oikaistiin.

Orvokki Itä
Tämän Reino Helismaa muodosti Toivo Kärki -nimen kirjaimista. Aluksi Kärki ei tarvinnut sitä, ja Helismaa otti sen omaan käyttöönsä, sanoittajana. Myöhemmin Kärki alkoi kuitenkin käyttää sitä, mikä aiheutti paljon sekaannusta. Siis: säveltäjänä Orvokki Itä on aina Toivo Kärki paitsi kappaleella Lintu merellä; sanoittajana Orvokki Itä on aina Reino Helismaa. Kärjen salanimenä ensi kerran vuoden 1953 kappaleella Niin kauan siitä on, viimeisen kerran vuoden 1960 kappaleella Neljä ruusua, kaikkiaan 22:lla. Kaikentyylisiä.

Markku Tienoja
Tämä oli käytössä vain vuoden 1954 laulunäytelmän Ruoska ja rakkaus säveltäjänä (tekstinkirjoittaja Reino Helismaa oli Väinö Karras). Melko pian oikeat tekijät tulivat julki.

Antonio Brave
Ensimmäisen kerran käytössä vuoden 1956 kappaleella Taivaan tähdet tuikkivat, viimeisen kerran vuoden 1970 kappaleella Nyt hän on mun, kaikkiaan 46:lla. Oli tarkoitettu italialaistyylisiin kappaleisiin, mutta tästä oli lipsumisia paljonkin.

Karl Stein
Ensimmäisen kerran vuoden 1956 kappaleella Sininen hetki, viimeisen kerran vuoden 1970 kappaleella Askeleet, kaikkiaan 35:llä. Oli tarkoitettu saksalaistyylisiin kappaleisiin, mutta tämä ei pitänyt sinnepäinkään (Kärki ei ylipäänsä säveltänyt juurikaan saksalaistyylisiä, tai mitä se edes tarkoittaa).

C. Kaparow
Vain kappaleilla Hyljätyn sävel (1957), Tallinnan laulu (1966) ja Muistatko vielä sen tangon (1969). Oli tarkoitettu venäläistyylisiin kappaleisiin, mutta linja ei pitänyt.


Lisäksi: Kärki laittoi vuosina 1952-55 seuraavat sävellyksensä Reino Helismaan nimiin: Laivat puuta - miehet rautaa, Sitä saa joka lauantai, Lapin jenkka, Pojanpojan lättähattu sekä seuraavat sävellyksensä Aarne Lohimiehen (eli Reino Helismaan) nimiin: Voitko anteeksi antaa, Yhden yön unelma. Nämä kaikki oikaistiin myöhemmin.